Sana "Design" nostaa karvat pystyyn.

 

Varsinkin silloin, kun designista puhutaan kansakuntamme erityislahjakkuutena.

 

Suomessa palvotaan muodon yksinkertaisuutta ja ihaillaan designereita, jotka kykenevät vähäeleisyyteen.

 

Uskon, että me suomalaiset olemmekin hyviä pelkistäjiä. Osa meistä kykenee näkemään hyvin sekavissa kuvioissa loogisia yhteyksiä. Parhaat meistä löytävät ytimen kaaoksestakin. Joku kutsuu tätä funktionalismiksi, joku maalaisjärjeksi.

 

Olen aina kokenut lammasmaisen tallustelun Alvar Aallon jalanjäljissä hieman ahdistavana. Alvar Aalto oli hieno mies, mutta hänen perintönsä on tainnut olla meille suomalaisille liian suuri. Syytän Alvarin perintöä siitä, että on Suomessa on ihailtavaa kehua "ammentavansa vaikutteensa luonnosta" ja ylvästä olla "skandinaavisen minimalistinen".

 

On hienoa, että etsimme yksinkertaisuutta. Mutta käytämme yksinkertaistamisen kykyämme väärin. Etsimme liian usein vain muodon ydintä, kun meidän tulisi etsiä inhimillisten tarpeiden ydintä. Haluamme olla muodon asiantuntijoita, vaikka voisimme olla paljon enemmän.

 

Kun luovuus synnyttää uutta, se myös usein tappaa vanhaa. Paremmin ihmisiä palveleva ratkaisu kuihduttaa huonomman. Tällaiseen luovuuteen ei päästä vain muodon ymmärtämisellä. Jos haluamme suomalaisesta designista aidon kilpailuedun, meidän on opittava näkemään loistava minimalismimme ja Alvar Aallon perintö uudella tavalla. Kansainvälinen kaupallinen menestys vaatii tarpeiden, prosessin, tarinoiden ja muodon ymmärtämistä. Tässä monimutkaisessa vyyhdissä juuri yksinkertainen ajattelu takaa nopeuden ja tehokkuuden.

 

Kykymme ajatella yksinkertaisesti ja maalaisjärjellä on Suomen suurimpia luonnonvaroja. Toivottavasti osaamme suunnata sen oikein. Toivoisin, että designerit antaisivat itselleen tehtäväksi ihmisten tarpeiden ymmärtämisen ja vapauttaisivat itsensä muodon kahleesta.