Monen asiantuntijan mukaan laajennettu todellisuus (augmented reality), uudenlaiset mediapinnat ja entistä älykkäämmät käyttöliittymät ovat dramaattisesti muuttamassa tapoja, joilla tilan, ajan, ihmisen ja teknologian keskinäissuhteet määrittyvät. Uusiin käyttöliittymiin ja mediaratkaisuihin on kohdistunut viime aikoina runsaasti niin tutkijoiden kuin käytännön kehitystyöstä vastaavien insinöörien mielenkiintoa.

 

Johtaako muutos ympäristön hahmottamisessa jopa tilan paradigman muutokseen? Monen mielestä kyllä. Juuri tila/aika-koordinaatistossa on tapahtunut ja tapahtumassa konkreettinen murros. Suunta on selvä: edessä on tilanne, jossa digitaaliset ja virtuaaliset ulottuvuudet integroituvat osaksi fyysistä, rakennettua ympäristöä ja ”oikeaa elämää” (real life). Online- ja offline-maailma kytkeytyvät hybridimedian, mobiiliviestimien ja yhteisöpalveluiden muodossa yhtä elimellisemmin toisiinsa.

 

Ihmisen luoma fyysinen ympäristö kuten urbaani kaupunkitila voidaan suunnitella helposti hahmotettavaksi ja suunnistettavaksi – ajatellaanpa vain katuja, puistoja, toreja ja keskusta-alueita eri puolilla maailmaa. Fyysinen kaupunkitila tarjoaa myös luonnolliset keinot kognitiivisen kartan tai mallin muodostamiseen sekä riittävästi vihjeitä hyötypalvelujen ja huvin etsimiseen. Saman pitäisi päteä tietoavaruuteen tai tulevaisuuden Second Life -tyyppisiin, kolmiulotteisiin dataympäristöihin.

 

Oikeiden muotojen ja metaforien käyttö sekä oikea pelkistystaso ja yksityiskohtien rikkaus ovat sekä fyysisessä ympäristössä että virtuaalisessa dataympäristössä tärkeitä suunnittelullisia lähtökohtia. Käyttöliittymäsuunnittelijoiden tulisi myös muistaa oppimisen kannalta olennainen lähtökohta: elämyksellisyys parantaa muistettavuutta! Käyttökelpoisia tällaisessa kehitystyössä ovat paitsi arkkitehtuurin ja ympäristöpsykologian käsitteistö myös teoreettiset mallit ihmisen tavasta havainnoida ympäristöään sekä muodostaa siitä kognitiivisia karttoja.

 

Miten suomalaiset ovat olleet edelläkävijöitä käyttöliittymien ja digitaalisen muotoilun alueella? Esimerkkinä hyvin kiinnostavasta informaatiomuotoilusta voisi mainita vuoden vaihteessa aloittaneen Hitlantis-musiikkiyhteisön (www.hitlantis.com). Hitlantis on sosiaalisen median hengessä toteutettu ja Suomesta käsin syntynyt indie-musiikin globaali kohtauspiste ja yhteistyöareena, jonka käyttöliittymäinnovaatiot ovat herättäneet ansaitsemaansa huomiota eri puolilla Eurooppaa.

 

Hitlantiksen käyttöliittymä perustuu alunperin kaupunkimetaforaan, joka esitetään abstrahoituna pelilautana. Käyttöliittymä esittää musiikintekijät ja -kuuntelijat symboleilla. Tekijöiden menestys määrää symbolien paikan suhteessa pelilaudan keskustaan. Käyttöliittymä esittää visuaalisesti, missä musiikkigenreissä on aktiivisia kuluttajia ja artisteja. Tämä vahvistaa yhteisön yhteenkuuluvuutta sekä lisää käyttäjien musiikinselailua ja -kuluttamista.

 

Navigare necesse est. Navigointi-sana viittaa alunperin merenkulkuun. Toisaalta ”navigointi” voi nykyisin tarkoittaa miltei mitä tahansa tavoitteellista paikan ja suunnan määrittämistä ja liittyä esimerkiksi tietoverkoissa ja informaatioavaruudessa tapahtuvaan spontaaniin tiedonhakuun ja assosiatiiviseen ”surfailuun”. Informaatiomuotoilun keskeisenä haasteena on parantaa digitaalisen median palveluiden löydettävyyttä ja selattavuutta.

 

 

Sam Inkinen